Liekkiön loki

Tähtivaeltaja-päivä oli mainio, vaikka missasinkin kiinnostavan scifitv-paneelin, joka oli laitettu alkuun yleisön houkuttelemiseksi, ja kunniavieras Christopher Priestin (en usko että olen lukenut esim. Käänteismaailmaa, nimi oli tuttu varmaan The Prestige -elokuvan kautta) haastattelun. Klassista keskustelua scifin ja valtavirran rajankäynnistä oli ohjelmoitu melkein liikaakin, ja kotimaisten spefistien paneeli oli todellisuuskytköksineen se kiinnostavampi aihetta sivuava keskustelu, vaikka Protocols of science fiction -paneelin kiinnostavat osallistujat saivat hekin lyhyessä ajassa kelpo juttua irti kuluneesta aiheesta.

Ainakin kaksi paikalla ollutta verkkokirjoittajaa on jo blogannut bloggaamisesta: J. Ahlroth viittasi Priestin pointtiin siitä kuinka nykyiset kirjailijat elävät ja toimivat maailmassa joka olisi ennen ollut scifiä, kännykät ja esim. bloggaaminen uutena mediana ovat muuttaneet kommunikaatiota (Ahlroth kirjoitti myös lehteen); J. Pekka Mäkelä mm. referoi tilaisuudessa käytyjä IRL-keskusteluja bloggaamisesta. En erityisemmin koe kuuluvani mihinkään blogiyhteisöön (useimmiten tulee kommentoitua niitä lokeja joiden kirjoittajat tunnen muualta), ja muukin verkkoyhteisöllisyys taitaa kohdallani juontua täysin tosimaailman kuvioista. Niinpä oli uusi kokemus tavata vain verkosta tuttuja: “niin siis mä olen se Liekkiö… tai siis tota kirjoitan sitä blogia…“. J. Pekka muotoili hyvin: “[...]tuli juteltua pitempäänkin siitä, miten kummallinen kommunikointitapa tämä bloggaaminen oikein on. Toisiaan kommentoivien bloggaajien välille tuntuu väistämättä syntyvän jonkinlainen vinkeä yhteisöllisyyden tunne, joka ylittää hankalasti keskusteluun sopivan keskustelutavan asettamat rajoitukset.” Epäilemättä blogitapaamisissa käyneille uusi kokemukseni on tutumpi.

J. Pekka kirjoittaa myös blogiformaatista fiktion kirjoittamisessa, tavallaan siis samaa asiaa kuin mistä Priest puhui. Itsehän olen esimerkki uuden median banalisoitumisesta, kymmenen vuotta sitten en ollut käyttänyt Internettiä kertaakaan, en ole edelleenkään sen kanssa kovin luonteva ja minusta on huvittavaa jos bloggaamiseni liitetään Web 2.0:aan. Koska meitä on, Gibson saattoi kirjoittaa 2003 Hahmontunnistuksen, jossa on samoja korkealentoisia teknologisia (kulttuurisia, yhteiskunnallisia) elementtejä kuin aiemmissa kirjoissaan sillä erotuksella etteivät ne enää ole scifiä. Luddismista on tullut luovuttua, mutta ei minulla ole erityistä tarvetta kyborgisoidakaan itseäni tämän enempää. Olisin kuitenkin kuullut mielelläni enemmän rajojen ylittämisestä uusien formaattien tasolla scifi vs. mainstream -keskustelun sijaan (no, lisäksi). Kimmo Lehtonen heitti että kirjalijan on hyvä olla lanseeraamassa itse uutta formaattia, niin ei jää tyhjän päälle kun vanha menee alta. En ole edelleenkään lukenut Lehtosen verkossa julkaistua romaania LUEMINUT, jossa houkuttaa myös se, että samalla kun kirjan julkaisutapa on ollut poliittinen kannanotto, sen sisältö ei ilmeisesti väistele poliittisuutta (lisäys: ja se mistä kuvittelen avoimessa lähdekoodissa olevan kyse, on muutenkin aika kiinnostavaa). Yleensäkin saisi olla enemmän hyvää poliittista taidetta. Kukaan ei kyllä tainnut paneelissa ennustaa poliittisen spefin hyökyaaltoa, kun tulevia trendejä arvailtiin.

Elokuvakeskustelu ei ollut niin pahaa nimienpudottelua kuin olisi voinut olla, oleellinen (ja kai itsestäänselvä) huomio oli että vaikka kirjoissa scifi ja fantasia ovat marginaalia, elokuvapuolella ne myyvät parhaiten. Definitiivinen Tähtivaeltaja-paneeli oli huolella pohjustettu ja hauska myös fandomin ulkopuoliselle (ja muistelijoita selvästi nuoremmalle). Aika paljon keskityttiin röpötysraporttien, asenteen ja epäkorrektiuden merkitykseen, mikä asiallista olikin. Hannu Blommila oli aiemmassa paneelissa tuonut moneen otteeseen ilmi, että hänelle scifi on rock and rollia, mikä hieman ärsytti minua, rock and rollilla kun on keskuudessani aika konservatiinen kaiku, mutta Definitiivisessä Tähtivaeltaja-paneelissa kyllä keskityttiin lehden vakuuttavaan rock/ug/punk -otteeseen, johon Blommila tietysti viittasi. Joku mainitsi paneelissa, että lehdessä voi julkaista suunnilleen mitä vain, ja valkokankaalle heijastettu kuvitus oli aika pitkälle vahvisti sen. Jäin miettimään että julkaisisikö lehti holhoavaa väkivaltaviihdepaheksuntaa - saattaisi julkaistakin, mutta kuvittaisi artikkelin varmaan näyttävästi. Hyvin perusteltua feminismiä (fe)tissikuvien lomassa on on kai ollutkin. Yksi dia oli Atwoodin Orjatarta käsitellyt juttu, jonka kuvitus oli lehden linjan mukainen.

Iltaohjelma jäi väliin, kun budjetti ei olisi kestänyt koko iltaa baarissa. Mentiin kuitenkin LauRin kanssa hyiseen Ruttopuistoon pussikaljalle, ja puolen yön jälkeen kuokin vielä Marin luona tyttöjen illassa, josta olin luvannut noutaa H:n. Toivottavasti en syönyt kaikkea sinihomejuustoa.

Todellisuuspako jatkui vielä sunnuntai-iltana, kun aloiteltiin uutta roolipeliprojektia: A-Ka:n vetämä The Operatives kertoo sarjakuvatapaan supersankareista toisessa maailmansodassa. Mainiota tavaraa.

PS: Babek Nabelin mukaan Kimmo Lehtonen on tavattavissa 30. 3. 2006 klo 16.00 alkaen St. Urho’s Pubissa Museokatu 10, 00100 Helsinki. Päässäni ja lukutaidossani on varmaan vikaa, mutta huvittaisi käydä katsomassa onko se todellakin yhä siellä, ja jos on niin missä kunnossa.

Trackback This Post | Subscribe to the comments through RSS Feed