? & Jyväskylä & Potkupallo 16 Mar 2009 01:17 pm
Potkupallo
Olen todennäköisesti Keski-Suomen futsal-harrastesarjan huonoin pelaaja, ja sinut asian kanssa. Viime vuosina on kuitenkin iskenyt kilpailuvietti, koskien lähinnä potkupallon variaatioita. En harrastanut mitään urheilulajeja silloin, kun oli vielä oppimiskykyä, joten en edelleenkään ole kovin taitava. Toisaalta onnistumisen elämyksiin ei tällä tasolla tarvita paljoakaan.
Kesällä pallokentän laidalla arveltiin, että Vellamo on Suomen ainoa potkupallosakki, joka on ollut koossa kymmenisen vuotta pitämättä yhtäkään saunailtaa tai harrastamatta kummempaa hengennostatusta. Tämä johtunee siitä, että pelailemme lähinnä keskenämme Vellamonpuistossa tai Kampuksella, satunnaisia yliopiston turnauksia lukuunottamatta, joten joukkuehenki on aina riittävä. Viime vuonna yhdistettiin satunnaisesti voimamme toisen pelaajakadosta kärsivän porukan kanssa. Syksyllä ko. seura kysyi vellamolaisia vahvistukseksi sisäfutiksen harrastesarjaan, ja menin mukaan, vaikka epäilin, etten juuri vahvista joukkuetta. Toinen porukka on kolunnut puulaakeja enemmän, ja urheilullisempi ote näkyi myös pelaajarosterissa: ACT:n riveistä mukana oli ainakin Bubi, Huli, Hepa, Silli, Make ja Piri, kun vellamolaiset olivat tylsästi nimillä Mikko, Markus, Teemu ja Panu (meinasin ensin muuttaa nimet, vellamolaisia valmiiksi melko anonyymejä lukuunottamatta, mutta seuran sivuillahan nuo taitavat olla kuitenkin).
ACT(+Vellamo) voitokkaimmillaan. La foto es de Ramón. ¿Puedo publicarlo aquí?
Ilmeisesti taisin vahvistaa joukkuetta, taidottomuudestani huolimatta - pääsin sentään aina paikalle. Ensimmäinen pelipäivä luovutettiin pelaajien puutteessa. Seuraavan turnauslauantain molemmat pelit päättyivät murskatappioon, eikä saatu maalejakaan aikaiseksi. Lopulta päästiin kuitenkin vauhtiin, voitettiinkin muutama ottelu. Kausi päättyi lauantaina, jolloin meillä oli vastassamme sarjan kärki ja hännänhuippu. Kärkijoukkuetta vastaan otettiin käyttöön hämmentävä ja kypsä taktiikka, joka tuotti tulosta. Käytimme vahvuuttamme, eli maalivahtia, jolla on kovimmat näkemäni heitto ja potku. Hepa avasi pelin heittämällä pallon lyhyehkön kentän toiseen päähän niin lujaa, että se kimposi lähes aina puolustajien päistä tai maalivahdin nyrkeistä sivurajan yli tai kattorakenteisiin, ja pääsimme jatkamaan sivurajapotkulla. Aina kun pallo oli pelissä, keskityimme peittämään vetoja ja roikkumaan vastustajassa. Johdimme peliä hetken, ja lopulta hävisimme vain 1-2. Vertailun vuoksi: kaikkia muita joukkueita vastaan vastustaja teki 4-17 maalia. Sarjataulukkoa ei ole vielä päivitetty, mutta kolmella voitolla ja seitsemällä tappiolla (ml. luovutukset) taidamme juuri pysyä poissa aivan pohjalta.
Kypsä maalivahtivetoinen taktiikka parempaa vastustajaa vastaan.
Muutama viikko sitten pelasin myös toisen tyyppistä potkupalloa, Vakiopaine-baarin paidassa kolme hankifutismatsia. Peli ei juurikaan muistuttanut jalkapalloa, ja harjoituksen puute näkyi - pallon liikkeitä ei oikein voinut ennustaa. Hauskaahan se oli, mutta ei tuo talviurheilu suuremmissa määrin taida olla juttuni.